Tänään on ollut laiska päivä.
Nukuin myöhäälle, oon ollu puoleenyöhön asti töissä. Ei oikeen nukuttanu töiden jälkeen, nii rupesin poistamaan vanhoja sähköpostiviestejä, sieltä lähti aika paljo. Hyvin järkevää tekemistä
kello puoli kaks yöllä.
Päivällä en oo oikeen tehny mitään. Mietiskelin ja googlettelin äitienpäivälahjaa. Olis sitäkin voinu vähä aikasemmin aloittaa ettimään. Mutkien kautta löysin täydellisen lahjan, en sitä paljasta tässä ettei se kulkeudu äiteen korviin.
Nukuin pienet päikkärit ja käytiin hakees se lahja.
Mentiin Teron kanssa syömään subiin, ja käytiin kaupas samalla. Ostettiin kesän ekat
pallojäätelöt, minttusuklaa, ah nam.
Sit oon vaan tuijottanut puhelinta, kattellu vähä youtubevideoita. Taas jääny vähä kattomiset, on ollu kaikkee menemistä.
Sit aattelin tulla tänne kirjoittelemaan. Ei oikeen ollu inspistä eikä kuvia, nii aattelin kertoa päivästäni. En tiedä kiinnostaako se ketään, mutta katsotaan.
Aloitin tään blogin hirveen innoissani, mut nyt jotenkin on ollu hirvee inspiskato.
Aiheita on vaikka muille jakaa, mut jotenkin ei oo jaksanu. Ja nyt jo, näin alussa.
Oon miettiny, et onks tää sittenkään mun juttu? Vai otanko mä ny vaan liikaa heti ressiä? Aina pitäis olla hirveen kauniit ja mahtipontiset kuvat, ja oikeesti asiaa. Ehkä otan liikaa paineita. Tää on kuitenkin kehitysmatka. Ei sitä voi olla heti mahtikuvaaja tai viisauden lähettiläs, vai voiko?
Aluksi olin ajatellut kuvailla tolla meidän järkkärillä, mut jotenkin sillä ei vaan meinaa tulla hyviä kuvia. Melkeen parempia tulee mun IPhonella. Ja sillä on niin hirveen kätevää. Vai enkö mä vaan osaa käyttää sitä?
Huomenna on vapaata, nii aattelin mennä vähä kaupungille pyörimään. Muuten menee koko päivä märehtiessä kotona. Tai no, olis täälläki kaikkee tekemistä.
Pitääs perata vaatekaappia ja -lipastoa. On tullu ny vähä liikaa hussattua rahaa vaatteisiin, ja se näkyy, joka paikka ratkeilee. Siis kaapit. On tylsää, nii shoppailen. On kurja fiilis, shoppailen. On hyvä fiilis, shoppailen. Vois keskittää sen johonkin järkevämpään ja tuottoisampaan, vaikka liikuntaan tai siivoamiseen. Tilikää ei oikeen tykkää.
Selviytyjät alko justiin. Olis vielä paljo kirjoiteltavaa, mutku vetää tonne telkkarin äärellekkin.
Ehkä mä annan sille periksi ja jätän kirjoiteltavaa muullekkin kerralle.
Kiitos jos jaksoit lukea mun tajunnanvirtaa <3
syrämmellä,
Heidi
Seuraa mua Bloglovin' ja Instagram
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti